Esimerkkioikeudenkäynti pähkinänkuoressa

Taustaa

Rivitaloyhtiön yksi huoneisto oli ollut asuinkelvoton vuodesta 2003 lähtien lattiarakenteiden kosteusongelman takia. Taloyhtiö ryhtyi korjaamaan huoneistoa syyskuussa 2007. Vuoden lopussa, kun korjaustyössä piti siirtyä pintamateriaalien asentamiseen, huoneiston omistaja keskeytti korjaustyön ottamalla avaimet pois korjauksen tekijöiltä. Syyksi teolleen osakas ilmoitti huoneistoon jääneet kosteusvauriot ja sen, että hänen pintamateriaalitoiveitaan ei ollut huomioitu.

Yhtiö ei hyväksynyt korjaustyön keskeyttämistä. Osakkaalle annettiin kirjallinen varoitus, missä häntä vaadittiin luovuttamaan yhtiölle huoneiston avain sillä uhalla, että muussa tapauksessa hänen huoneistonsa otetaan yhtiön hallintaan. Kun osakas lupasi luovuttaa avaimen korjaustyön tekijöille mutta kieltäytyi luovuttamasta avainta yhtiölle, yhtiökokouksessa elokuussa 2008 päätettiin ottaa osakkaan huoneisto kolmeksi vuodeksi yhtiön hallintaan huoneiston huonon hoidon takia. Osakas riitautti yhtiökokouksen päätöksen, ja asiaa ryhdyttiin käsittelemään Turun käräjäoikeudessa, osakas kantajana ja yhtiö vastaajana.

Rehdin oikeudenkäynnin esteet eri oikeusasteissa

Se, kumpi riidan osapuoli oli oikeassa, on tässä tarkastelussa sivuseikka. Näkökulma on oikeudenkäynnin rehtiydessä ja oikeudenmukaisuudessa.

Esimerkkitapauksessa rehdin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin esteiksi nousivat seuraavat seikat:

1. Kiero asianajaja. Vastaajan asianajaja lähetti käräjäoikeuteen juonikkaan vastauskirjelmän, jossa kerrottiin yhtiöllä olleen oikeus ottaa huoneisto hallintaansa, koska osakas ei ollut päästänyt korjauksen tekijöitä jatkamaan korjaustoimenpiteitä varoituksessa edellytetyllä tavalla. Ennakolta arvattavasti käräjätuomari T1 käsitti asian niin, että yhtiön mukaan osakas oli varoituksen jälkeen ylipäätään kieltänyt korjauksen tekijöiltä sisäänpääsyn. T1 ei ollut huomannut, että varoituksessa ei edellytetty sisäänpääsyä vaan avainten luovuttamista yhtiölle. Tarkemmin harhauttavan kirjelmän laatimista ja asianajajan yhteistyötä todistajien kanssa harhauttamistarkoituksessa käsitellään luvussa Asianajajan harhautus.

2. Väärä asiakirja. Oikeudenkäynnissä käytettiin todisteena väärää asiakirjaa. Asiaa käsitellään luvussa Väärennys.

3. Perätön lausuma. Neljän kahdestatoista oikeudessa kuullusta todistajasta näyttää syyllistyneen perättömään lausumaan. Asiaa käsitellään kohdassa Väärä vala.

4. "Suullinen" väärennys. Sekä asianajaja loppupuheenvuorossaan että todistaja suullisessa todistelussaan syyllistyi "suulliseen" väärennykseen eli kumpikin kertoi lukevansa ääneen todisteena ollutta asiakirjaa, mutta kummassakin tapauksessa ääneen lausuttu poikkesi asiakirjan tekstistä. Asiaa käsitellään luvussa Asiakirjan "lukeminen".

5. Tuomarin huolimaton valmistelu. Käräjätuomari T1 ei valmistelussa selvittänyt, minkä osakkaan konkreettisen teon yhtiö katsoi oikeuttaneen hallintaanottomenettelyn. Siksi hän yhtiön asianajajan harhauttamana päätyi virheellisesti ajattelemaan, että yhtiö oli väittänyt huoneiston hallintaan ottamisen olleen oikeutettua siksi, että osakas oli varoituksen jälkeen kieltänyt korjauksen tekijöiltä pääsyn huoneistoonsa. Mutta oikeuden istunnossa ei tällaisesta asiasta kuultu todistelua eikä tietysti vastatodisteluakaan. Näin T1 päätyi virheellisesti ajattelemaan, että asia oli riidaton, ja kirjoittamaan tuomionsa tällä perusteella. Se, että asia ei ollut riidaton, olisi ollut helposti tarkistettavissa kantajan kirjelmästä käräjäoikeudelle. Työnsä huolimattomasti hoitavien ja arveluihin tuomionsa perustavien tuomarien ongelmaa käsitellään luvussa Jutun huono valmistelu.

6. Tuomarien mahdollinen virkarikos. Turun hovioikeus joutui saman ongelman eteen kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden tuomarit uskoivat yhtiön väittäneen, että osakas oli varoituksen jälkeen kieltänyt korjauksen tekijöiltä pääsyn huoneistoonsa, mutta todistelua ei asiasta oikeudessa kuultu. Tästä huolimatta tuomio rakennettiin sen varaan, että osakas olisi kieltänyt yhtiön edustajilta huoneistoon pääsyn korjaustarkoituksessa.

Tuomiota perusteltiin lukuisilla väitteillä, jotka eivät perustuneet oikeudenkäynnissä saatuun aineistoon, sekä laintulkintoihin, jotka vaikuttavat epäuskottavilta. Kyseessä näyttäisi olevan valeperustelut, eli perustelut, joihin tuomarit eivät ole itsekään uskoneet.

Ikävän sivumaun asiaan luo, että yksi jutun voittaneen yhtiön viidestä osakkeenomistajasta, oli tuomareiden työtoveri Turun hovioikeudessa. Tuomiolla oli huomattava taloudellinen merkitys, koska tuomion ns. negatiivinen oikeusvoima estää osakasta vaatimasta oikeudessa korvausta useita vuosia myöhästyneestä huoneiston korjauksesta. Asiaa on käsitelty luvussa Tuomarin virkarikos.

7. Yhdenvertaisuudesta lain edessä huolehtimatta jättäminen. Käsitellessään osakkaan valituslupahakemusta korkein oikeus hyväksyi huoneiston ottamisen asuntoyhtiön hallintaan pakkokeinoksi huoneistoon pääsemiseksi. Tämä on kertaluokkaa raskaampi pakkokeino kuin yleisesti käytetty poliisin virka-apu. Hylätessään valituslupahakemuksen korkein oikeus jätti huolehtimatta kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä.

8. Tuomiopurkuhakemuksen asenteellinen käsittely. Osakas haki hovioikeuden tuomion purkamista oikeudenkäynnissä käytetyn väärän asiakirjan vuoksi. Korkein oikeus jätti kuitenkin tuomion purkamatta. Korkeimman oikeuden ratkaisu näyttää selittyvän hakemuksen käsittelyssä tehdyllä hovioikeuden tuomion sisältöä koskevalla väärällä olettamuksella. Asiaa käsitellään luvussa Purkuhakemusten käsittelyn laiminlyönnit.

Se, että tällainen määrä rehdin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin esteitä on rasittanut yhtä juttua ilman, että asiaan olisi myöhemmin saatu korjausta, kertoo jo itsessään paljon vilpillisten oikeudenkäyntien ongelman vakavuudesta.