Esimerkkioikeudenkäynti pähkinänkuoressa

Taustaa

Rivitaloyhtiön yksi huoneisto oli ollut asuinkelvoton vuodesta 2003 lähtien lattiarakenteiden kosteusongelman takia. Taloyhtiö ryhtyi korjaamaan huoneistoa syyskuussa 2007. Vuoden lopussa, kun korjaustyössä piti siirtyä pintamateriaalien asentamiseen, huoneiston omistaja keskeytti korjaustyön ottamalla avaimet pois korjauksen tekijöiltä. Syyksi teolleen osakkeenomistaja ilmoitti huoneistoon jääneet kosteusvauriot ja sen, että hänen pintamateriaalitoiveitaan ei ollut huomioitu.

Yhtiö ei hyväksynyt korjaustyön keskeyttämistä. Osakkeenomistajalle annettiin kirjallinen varoitus, missä osakkeenomistajaa vaadittiin luovuttamaan yhtiölle huoneiston avain sillä uhalla, että muussa tapauksessa hänen huoneistonsa otetaan yhtön hallintaan. Kun osakkeenomistaja lupasi luovuttaa avaimen korjaustyön tekijöille mutta kieltäytyi luovuttamasta avainta yhtiölle, yhtiökokouksessa elokuussa 2008 päätettiin ottaa osakkeenomistajan huoneisto kolmeksi vuodeksi yhtiön hallintaan huoneiston huonon hoidon takia. Osakkeenomistaja riitautti yhtiökokouksen päätöksen, ja asiaa ryhdyttiin käsittelemään Turun käräjäoikeudessa, osakkeenomistaja kantajana ja yhtiö vastaajana.

Rehdin oikeudenkäynnin esteet eri oikeusasteissa

Se, kumpi riidan osapuoli oli oikeassa, on tässä tarkastelussa sivuseikka. Näkökulma on oikeudenkäynnin rehtiydessä ja oikeudenmukaisuudessa.

Esimerkkitapauksessa rehdin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin esteiksi nousivat seuraavat seikat:

1. Kiero asianajaja. Vastaajan asianajaja lähetti käräjäoikeuteen juonikkaan vastauskirjelmän, jossa kerrottiin yhtiöllä olleen oikeus ottaa huoneisto hallintaansa, koska osakkeenomistaja ei ollut päästänyt korjauksen tekijöitä jatkamaan korjaustoimenpiteitä varoituksessa edellytetyllä tavalla. Ennakolta arvattavasti käräjätuomari Arto Toukosalo käsitti asian niin, että yhtiön mukaan osakkeenomistaja oli varoituksen jälkeen ylipäätään kieltänyt korjauksen tekijöiltä sisäänpääsyn. Toukosalo ei ollut huomannut, että varoituksessa ei edellytetty sisäänpääsyä vaan avainten luovuttamista yhtiölle. Tarkemmin harhauttavan kirjelmän laatimista käsitellään kohdassa Asianajajan harhautus.

2. Väärä asiakirja. Oikeudenkäynnissä käytettiin todisteena väärää asiakirjaa. Asiaa käsitellään kohdassa Väärennys.

3. Perätön lausuma. Neljän kahdestatoista oikeudessa kuullusta todistajasta epäillään syyllistyneen perättömään lausumaan. Asiaa käsitellään kohdassa Väärä vala.

4. "Suullinen" väärennys. Sekä asianajaja loppupuheenvuorossaan että todistaja suullisessa todistelussaan syyllistyi "suulliseen" väärennykseen eli kumpikin kertoi lukevansa ääneen todisteena ollutta asiakirjaa, mutta kummassakin tapauksessa ääneen lausuttu poikkesi asiakirjan tekstistä. Asiaa käsitellään kohdassa Asiakirjan "lukeminen".

5. Arvaamalla tuomiseminen. Käräjätuomari Toukosalon väärinkäsitys johti hänet pulmalliseen tilanteeseen. Hänen käsityksensä mukaan yhtiö oli väittänyt huoneiston hallintaan ottamisen olleen oikeutettua siksi, että osakkeenomistaja oli varoituksen jälkeen kieltänyt korjauksen tekijöiltä pääsyn huoneistoonsa. Mutta oikeuden istunnossa ei tällaisesta asiasta kuultu todistelua. Toukosalo ratkaisi pulman keksimällä omasta päästään, että todistelun puuttuminen johtui siitä, että asia oli riidaton. Se, että asia ei ollut riidaton, olisi ollut helposti tarkistettavissa kantajan kirjelmästä käräjäoikeudelle. Työnsä huonosti hoitavien ja arvauksiin tuomionsa perustavien tuomarien ongelmaa käsitellään kohdassa Laiskan tuomarin apu.

6. Tuomion valeperustelut. Turun hovioikeus joutui saman ongelman eteen kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden tuomarit uskoivat yhtiön väittäneen, että osakkeenomistaja oli varoituksen jälkeen kieltänyt korjauksen tekijöiltä pääsyn huoneistoonsa, mutta todistelua ei asiasta oikeudessa kuultu. Tällä kertaa tuomarit ratkaisivat ongelman väittämällä olevan selvää, että osakas oli kieltänyt sisäänpääsyn. Koska tuomareilla ei voinut olla tietoa yhdestäkään tällaisesta tapauksesta, herää epäily suoranaisesta valehtelusta. Lisäksi tuomiota perusteltiin lukuisilla muilla väitteillä, jotka eivät perustuneet olemassa olevaan oikeudenkäyntiaineistoon, joten tuomion perustelut ansaitsivat huolellisen analyysin. Sen perusteella perustelut näyttävät valeperusteluilta, eli perusteluilta, joihin tuomarit eivät ole itsekään uskoneet. Syy tähän tuomarien tekoon on tässä tapauksessa voinut olla halu auttaa jutun voittaneen yhtiön osakasta, tuomareiden työtoveria Turun hovioikeudessa.

7. Tutkimatta tuomitseminen. Korkeimmassa oikeudessa juttu kävi kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla osakkeenomistaja haki valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Korkein oikeus tyrmäsi lupahakemuksen, mutta korkeimman oikeuden juridisesti virheellisestä asiaselostuksesta voidaan päätellä, ettei hakemukseen ollut perehdytty kunnolla. Toisen kerran osakkeenomistaja haki hovioikeuden tuomion purkamista mm. tuomion perusteluissa olleen kahden loogisen virhepäätelmän vuoksi. Korkein oikeus ei virheitä kuitenkaan huomioinut. Todennäköisin selitys korkeimman oikeuden virheelle on hakemuksen vajaaksi jäänyt lukeminen. Asiaa käsitellään kohdassa Purkuhakemusten käsittelyn puutteet.

Se, että tällainen määrä vakavia rehdin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin esteitä on rasittanut yhtä juttua ilman, että asiaan olisi myöhemmin saatu korjausta, on jo sinänsä osoitus oikeudenkäynnin rappiotilasta.