Asianajajan harhautukset

Asianajajat tuntevat tuomioistuinten työtavat ja pystyvät halutessaan johdattelemaan tuomareita ymmärtämään väärin olennaisia tosiasioita. Asianajaja Ulla-Maija Moisio antaa tästä oppiesimerkin.

Moision kirjelmässä tarvittavat asiat esitetään monitulkintaisesti. Suoraviivainen tulkinta, johon yleensä tartutaan, johtaa harhaan. Toista tulkintaa tarvitaan selittämään kaikki hyvin päin, mikäli epäilykset heräävät. Kyse on toimivaksi osoittautuneesta konseptista.

Tässä tapauksessa harhauttaminen liittyy väittämistaakkaan eli vetoamistaakkaan. Väittämistaakka tarkoittaa, että osapuolen, joka väittää vastapuolen rikkoneen lakia, täytyy jo oikeudenkäynnin alussa kertoa se vastapuolen konkreettinen teko, jolla lakia on rikottu, ja vaatia tämän seikan asettamista tuomion perustaksi. Oikeudenkäynnissä ei siis riitä, että vain ylimalkaisesti väittää vastapuolen rikkoneen lakia tai jotain tiettyä lainkohtaa. Nimenomaan teko pitää yksilöidä, kyseeseen tulevan lainkohdan yksilöiminen ei ole välttämätöntä, sillä sen tuomari tekee viran puolesta. Kun lainvastainen teko on yksilöity ja vaadittu tämän asettamista tuomion perustaksi, sanotaan ko. tekoon vedotun oman vaatimuksen tueksi. Kyse on oikeudenkäynnin pelisäännöistä. Vastapuolen tulee tietää jo oikeudenkäynnin alussa, mitä konkreettista väitettä vastaan pitää puolustautua. Tavallisissa riitajutuissa tuomarit eivät saa antaa tuomiota sellaisen seikan perusteella, johon ei oikeudenkäynnin alussa ole vedottu oman vaatimuksen tueksi.

Ensimmäisiä tehtäviä tuomarilla uuteen juttuun tutustuessaan onkin selvittää, mihin konkreettiseen tekoon jutun osapuoli vetoaa vaatimuksensa tueksi kirjelmässään tuomioistuimelle. Useimmiten tehtävä on helppo, mutta esimerkkioikeudenkäynnissä Krogerus Oy:n asianajaja Ulla-Maija Moision kirjelmä asetti käräjätuomari Arto Toukosalolle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia asian selvittämisessä.

Väärän tulkintamahdollisuuden tarjoaminen

Jutussa kiisteltiin osakkeenomistajan hallinnassa olleen huoneiston asuntoyhtiön hallintaan ottamisen laillisuudesta. Hallintaanottamismenettelyssä osakkeenomistajalle annetaan ensin varoitus tämän haitallisiksi katsotuista tekemisistä, ja mikäli osakkeenomistajan katsotaan rikkoneen varoitusta, huoneisto otetaan yhtiökokouksen päätöksellä yhtiön hallintaan.

Miten yhtiö väitti varoitusta rikotun

Hallintaan ottamisen välttämättömänä edellytyksenä näin ollen on yhtiön varoituksen rikkominen. Ja tähän yhtiö vetosikin vaatimuksensa tueksi heti asianajaja Ulla-Maija Moision käräjäoikeudelle osoittaman kirjelmän alussa

"Vastaaja katsoo, ettei kantaja varoituksen johdosta viivytyksettä täyttänyt sille osakkeenomistajana kuuluvaa velvollisuutta päästää yhtiön tilaamat asiantuntijat ja korjausmiehet jatkamaan yhtiökokouksen päättämiä korjaustoimenpiteitä varoituksessa edellytetyllä tavalla ... Sen takia yhtiöllä oli oikeus ottaa huoneisto hallintaansa."

Miten juttuun vasta tutustuva lukija ymmärtää kirjelmän kertomuksen varoituksen jälkeisistä tapahtumista? Luultavasti siten, että yhtiö oli tilannut asiantuntijat ja korjausmiehet jatkamaan korjaustoimenpiteitä, mutta kantaja ei ollut päästänyt heitä sisälle huoneistoon, kuten laki velvoittaa. Toisin sanoen kantaja olisi kieltänyt heiltä pääsyn huoneistoon. Tämä oli joka tapauksessa käräjätuomari Arto Toukosalon tulkinta vetoamistekstistä, kun hallintaanottoasiaa käsiteltiin Turun käräjäoikeudessa.

Mutta vetoamistekstin tarkka lukeminen johtaa toisenlaiseen tulkintaan. Ulla-Maija Moisio käyttää ilmaisua "varoituksessa edellytetyllä tavalla", ja ainoa asia, jota varoituksessa osakkaalta edellytetään, on huoneiston avaimen luovuttaminen yhtiölle. Eli auki kirjoitettuna: "kantaja ei varoituksen johdosta viivytyksettä täyttänyt hänelle osakkeenomistajana kuuluvaa velvollisuutta päästää yhtiön tilaamat asiantuntijat ja korjausmiehet jatkamaan yhtiökokouksen päättämiä korjaustoimenpiteitä luovuttamalla huoneiston avaimen yhtiölle". Tarkassa tulkinnassa avaimen luovuttamatta jättäminen sitä pyydettäessä onkin se konkreettinen teko, johon yhtiön kirjelmässä vedotaan. Tämä näyttää myös olleen varoituksen saaneen osakkeenomistajan tulkinta yhtiön vetoamistekstistä.

Ero kahden tulkinnan välillä on merkittävä. Yleisen laintulkinnan mukaan osakkeenomistajan ei tarvitse luovuttaa huoneiston avaimia yhtiölle. Mutta pääsyn kieltäminen huoneistoon yhtiön edustajilta yhtiön vastuulla olevan korjaustyön tekemiseksi on vastoin lakia.

Ensimmäinen tulkinta on virheellinen, koska se selvästikin tulkitsee ilmauksen "varoituksessa edellytetyllä tavalla" tarkoittavan samaa kuin "kuten varoituksessa on edellytetty" ja jättää huomiotta, mitä varoituksessa oli tosiasiassa edellytetty. Arto Toukosalo siis sotkeentui vetoamistekstissä ja ymmärsi loppuun asti yhtiön vedonneen siihen, että osakas varoituksen jälkeen kielsi pääsyn huoneistoonsa. Toukosalon erehdys oli kuitenkin ennalta arvattavissa.

Miksi Toukosalo erehtyi

Tuomioistuimissa tavallinen työskentelytapa on lukea asianajajan kirjelmä ensin tutustumatta vielä kirjallisiin todisteisiin, jollainen yhtiön varoituskin oli. Tuomari tutustuu kirjallisiin todisteisiin myöhemmin valmisteluistunnossa, jossa asianajajat esittelevät kirjalliset todisteensa ja kertovat mihin tarkoitukseen (todisteluteemaan) todisteita käytetään.

Lukiessaan asianajaja Ulla-Maija Moision kirjoittamaa vetoamistekstiä käräjätuomari Arto Toukosalo on mahdollisesti ajatellut, että yhteys vetoamistekstin ja varoituksen välillä selviää tuossa istunnossa, ja unohtanut sen jälkeen asian. Kirjelmässään Moisio esitteli kuitenkin varoituksen vain siltä kannalta, että se oli lainmukainen täyttäessään lain muodolliset edellytykset (kirjallisena todisteena olleen varoituksen kohdalla annettu "Todisteluteema: Varoituksesta ilmenivät kaikki lain edellyttämät seikat"). Se mitä varoituksessa edellytettiin, jäi kokonaan käsittelemättä. Tästä syystä sanat "varoituksen edellyttämällä tavalla" jäivät tyhjiksi. Näin varoituksen osuus vetoamistekstissä jäi Toukosalolta käsittämättä.

Kun juttua myöhemmin käsiteltiin hovioikeudessa, valmistelusta vastannut hovioikeudenneuvos Seija Uitto näyttää erehtyneen vastaavalla tavalla.

Monitulkintaisuutta on vaikea havaita

Kirjelmän vetoamisteksti näyttää johtavan harhaan toisessakin kohdassa. Kyse on vetoamistekstin sanoista "yhtiön tilaamat asiantuntijat ja korjausmiehet". Oikeudenkäynnin kirjallisessa aineistossa ei nimittäin mainita toista kertaa asiantuntijoita ja korjausmiehiä, jotka olisi tilattu jatkamaan korjausta yhtiön varoituksen aikoihin. Korjausten jatkamisesta tai asiantuntijoiden ja korjausmiesten tilaamisesta ei myöskään esitetty suullista todistelua. Joten näyttäisi siltä, ettei asiantuntijoita ja korjausmiehiä ollut myöskään tilattu. Moision laatima vetoamisteksti tuntuisi tässä kohdin olevan jo yksikäsitteisesti epätosi kuin monitulkintaisuuden kautta mahdollisesti tosi. Ehkä monitulkintaisuus liittyy tällä kerralla sanaan "tilaamat". Hieman käsitettä venyttäen tilaamisenhan voi ajatella olevan mitä tahansa lähtien alustavasta pyynnöstä olla käytettävissä sitovan tilauksen tekemiseen. Yleisesti ottaen monitulkintaisuutta on vaikea havaita, ja sen avulla asiaan perehtymättömälle pystytään luomaan väärä kuva asiasta.

Motiivi monitulkintaisuuden käytölle

Yhtiön varoituksessa vaadittiin osakkaalta avaimen luovuttamista yhtiölle. Kun osakas ei avainta luovuttanut, katsoi yhtiö osakkaan rikkoneen varoitusta. Yleinen laintulkinta huoneistoon pääsyä koskevasta lain säännöksestä on, että huoneiston avaimen luovuttaminen ei ole välttämätöntä, koska säännöksessä ei puututa tapaan, jolla huoneistoon pääsy pitää turvata. Tästä syystä vetoamisteksti, jossa osakkaan katsotaan rikkoneen lakia avaimen luovuttamatta jättämisen takia, voisi herkästi johtaa oikeudenkäynnin häviämiseen.

Vetoamistekstin kohta "ei täyttänyt ... velvollisuutta päästää yhtiön ... jatkamaan ... korjaustoimenpiteitä varoituksessa edellytetyllä tavalla" välttää tämän suoran häviön vaaran. Tämän jälkeen paljon on kiinni tuomarin tarkkaavaisuudesta. Ja monesti siinä on parantamisen varaa.

Myös vetoamistekstin verbi "päästää" toimii hyvin verrattuna siihen, että vetoamisteksti väittäisi osakkaan kieltäneen huoneistoon pääsyn. Moision käyttämä ilmaus "ei täyttänyt ... velvollisuutta päästää" tuo todennäköisesti mieleen ajatuksen, että huoneistoon pääsy olisi kielletty. Siinä suhteessa "päästää" toimii yhtä hyvin kuin suora väite huoneistoon pääsyn kieltämisestä. Mutta "päästää" voi merkitä myös huoneiston avaimen luovuttamista yhtiölle. Näin sana "päästää" toimii useassa mahdollisesti vastaan tulevassa tilanteessa. Sen sijaan "kieltäminen" ei ole niin monitulkintainen. Se sulkee pois mahdollisuuden, että kyse olisi pelkästä avaimen luovuttamatta jättämisestä.

Monitulkintaisuus edellyttää kaikkien mahdollisten tulkintojen perustelemista

Tuomari saattaa ymmärtää vetoamistekstin sisällön yhdellä tai toisella tavalla. Lisäksi hän voi kesken jutun käsittelyn huomata väärinkäsityksensä. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Asianajaja Moision laatimassa kirjelmässä käräjäoikeudelle avaimen luovuttamisen tärkeyttä perustellaan useammalla tavalla.

"Koska kyseisessä asunnossa ei tällä hetkellä asuta ja se on lähes tyhjillään, ei avainten luovutuksella kohtuuttomasti loukata osakkeenomistajan hallintaoikeutta."

---

"Kyseinen korjausurakka oli laajuudeltaan laaja, jota ei voida suorittaa ilman huomattavaa haittaa, ajanhukkaa ja lisäkustannuksia toimimalla kantajan ehdottamalla tavalla sopimalla avaimen luovutuksesta ja sisäänpääsystä aina etukäteen."

Yhtiön kirjelmässä hovioikeudelle, jonka laati varatuomari Heikki Vesa Krogerus Oy:stä, samaa asiaa perustellaan näin.

"Johtuen siitä, että valittaja asuu toisella paikkakunnalla, huoneistossa tarvittavat korjaustyöt ovat erittäin laajoja ja siitä, että yhteydenpito valittajan kanssa on muutoinkin ollut käytännössä mahdotonta, olisi asunto-osakeyhtiön ainoa mahdollisuus töiden suorittamiseen ollut käytännössä se, että yhtiön käytössä olisi ollut avain valittajan huoneistoon."

Myös toinen tulkinta on esillä varatuomari Vesan kirjelmässä.

"Korjausten tekeminen on kuitenkin valittajan toimista johtuen tullut mahdottomaksi. Valittaja ei ole päästänyt asunto-osakeyhtiön edustajia huoneistoonsa eikä ole muutoinkaan myötävaikuttanut siihen, että korjaukset huoneistossa voitaisiin suorittaa."

Konkretian puute

Kun silmäilee varatuomari Heikki Vesan pitkähköä kirjelmää hovioikeudelle (samoja piirteitä on Ulla-Maija Moision laatimassa kirjelmässä käräjäoikeudelle), huomaa miten suuresta osasta laittomina esitetyistä teoista puuttuu tieto milloin (ennen vai jälkeen varoituksen antamisen) väitetty teko on tehty. Vastaavasti kun kirjelmässä selvästi käsitellään varoituksen jälkeistä aikaa, jättää varatuomari Vesa kaikissa eri tapahtumaselostusten versioissa tekojen tarkempi kuvaus tekemättä. Huoneistoon pääsyn estämisen yhteydessä Vesa jättää kertomatta, mihin konkreettiseen tilanteeseen estäminen on liittynyt ja millä konkreettisella teolla estäminen on suoritettu. Osakkaan sisäänpääsytarjouksen kohdalla kirjelmän kertomuksen perusteella ei vuorostaan selviä, onko sisäänpääsyä edes pyydetty.

Konkretian puute ja epämääräisiin väitteisiin pitäytyminen lienee ollut pakon sanelemaa jo monitulkintaisuuden säilyttämiseksi siinä tapauksessa, että yhtiöllä ei ole ollut todisteita huoneistoon pääsyn kieltämisestä varoituksen antamisen jälkeen, kuten pääkäsittelyssä annetusta todistelusta voi olettaa.

Yleisluontoisiin väitteisiin turvautuminen on kuitenkin aivan oma epärehti keinonsa, kun sitä käytetään harhauttamistarkoituksessa oikeudenkäynneissä, joissa konkreettiset todisteet puuttuvat joltakin osin. Epärehti, yleisluontoisia väitteitä viljelevä todistelu voi aivan hyvin mennä läpi kuten väärää valaa käsiteltäessä todettiin. Todistelun vaikuttavuus ja asiasisällön painavuus ovat eri asioita. Näin on erityisesti silloin, kun tuomarille on pääkäsittelyyn mennessä jo ehtinyt muodostua ennakkokäsitys asiasta.

Tässä tapauksessa näyttää siltä, että varatuomari Heikki Vesan kirjelmässä on ennakkoasennetta pyritty saamaan aikaiseksi samojen tai lähes samojen vahvan tuntuisten väitteiden (huoneistoon päästämättä jättäminen, pääsyn estäminen jne.) runsaalla ja asiallisesti turhalla toistamisella. Tunnettu tosiasia on, että vääränäkin pidetty väite alkaa tuntua todelta, kun sitä toistetaan riittävän usein.

Väitteiden tarpeeton toistaminen ei ole sinänsä epärehtiä, epärehtiä se on vain harhauttamistarkoituksessa. Suullisessa oikeudenkäynnissä kuuluu asiaan, että kirjelmässä esitetään väitteitä ja ne todistellaan vasta pääkäsittelyssä. Väitteiden toistamisen ei tarvitse olla edes erityisen taidokasta ennakkoasenteen synnyttämiseksi. Jos tuomari ei valmistele oikeudenkäyntiä huolella, voi siis vääriä väitteitä toistelemalla saada merkittävän edun pääkäsittelyyn.

Ennakkoasenne voi muodostua myös seikoista, jotka eivät edes liity käsiteltävänä olevaan asiaan. Tässä tapauksessa esimerkiksi useasti toistetut väitteet osakkaan yhteistyökyvystä jne. voi myös ajatella ennakkoasenteen rakentamiseksi.

Tuomarin tahallinen harhauttaminen

Asianajotoimisto Krogerus Oy:n asianajajat Ulla-Maija Moisio ja Heikki Vesa näyttävät kirjelmissään tarkoituksellisesti harhauttaneen tuomareita. Asianajaja Ulla-Maija Moisio laati kirjelmän käräjäoikeudelle. Käräjäoikeuskäsittelyn jälkeen hän siirtyi jatkamaan uraansa Teollisuuden Voiman lakijohtajana. Näin varatuomari Heikki Vesa laati yhtiön kirjelmän hovioikeudelle. Varatuomari Heikki Vesa näyttää syyllistyneen myös todisteena olleen asiakirjan harhauttavaan lukemiseen.