Parannusideoita

Seuraavassa muutamia ideoita, jotka voivat olla avuksi etsittäessä käytännöllisiä lainsäädännöllisiä ratkaisuja tällä sivustolla esiin tuotuihin ongelmiin.

Suullinen todistelu

Yksi suullisen todistelun keskeisistä ongelmista on, että todistelun luotettavuuden arviointi on vaikeaa. Väärä arvio voi johtaa väärään tuomioon. Vaikka todistelussa huomattaisiin myöhemmin annetun perätöntä tietoa, tällä on vain harvoin juridisia seuraamuksia. Näin siksi, että väärä vala on vaikeasti osoitettava rikos. Perättömän tiedon antamista voidaan jälkikäteen selitellä väärinkuulemisella, väärinymmärtämisellä jne. Todistajan ei tarvitse lain edessä ottaa vastuuta todistelustaan. Asialla on ikäviä seurauksia. Ongelmaa on käsitelty luvussa Väärä vala.

Todistajan vastuuta oman todistelunsa paikkansapitävyydestä voitaisiin lainsäädännöllä lisätä. Yksi keino olisi antaa halukkaalle todistajalle ääninauha (nykyisin kaikki suullinen todistelu nauhoitetaan käräjä- ja hovioikeuksissa, mistä nauhoitteet ovat myös tilattavissa) omasta todistelusta. Tämän jälkeen hänellä olisi mahdollisuus palauttaa tuomioistuimeen äänitteen mukana oleva esipainettu vakuutus, jonka allekirjoittamalla hän vakuuttaa tarkistaneensa antamansa todistelun ja vastanneensa tehtyihin kysymyksiin totuudenmukaisesti oikeaa tietoa salaamatta. Harkintansa mukaan tuomari voisi antaa etusijan tällaiselle tarkistetulle todistelulle. Vastaavasti todistelunsa tarkistanut todistaja voitaisiin asettaa suurempaan juridiseen vastuuseen todistelunsa paikkansapitävyydestä nykytilanteeseen verrattuna.

Tuomion puutteelliset perustelut näytön osalta

Turun hovioikeuden tuomion 18.5.2010 perustelujen kohdassa 8 oikeus on ylimalkaisella "Selvää on, että"-ilmauksella välttynyt kertomasta millaisen näytön se on saanut koko jutun kannalta tärkeimmässä kysymyksessä. Oikeuden menettelyä voi pitää moitittavana, koska jutun todisteluäänitteiden perusteella enemmänkin selvää on, että pätevää näyttöä ei ole saatu. Tällainen ylimalkainen perustelu asettaa tuomiosta valittavan vaikeaan asemaan. Tuomio sanoo vain, että näyttö on kiistaton. Miten tuomiosta voi valittaa, jos tuomiosta ei selviä mistä näytöstä on kyse?

Perustuslain mukaan oikeuden päätös on perusteltava. Oikeudenkäymistä koskeva lainsäädäntö konkretisoi väljää perustuslain säädöstä vain vähän:

Tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin [näyttöön] ja oikeudelliseen päättelyyn [lain soveltamiseen] ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. (Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 4 §)

Lainsäädännön perustelemiselle asettama matala vaatimustaso on suuri murheen lähde. Osa tuomioista on erinomaisesti perusteltu mutta osa niin puutteellisesti, että valituksen tekeminen tuomiosta on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Kun puutteellisesti perusteltu tuomio on todennäköisemmin väärä kuin hyvin perusteltu tuomio, niin valituksen tekeminen on juuri silloin vaikeaa, kun tuomio on todennäköisimmin väärä.

Oikeusoppineet pitävät lähes yksimielisesti perustelujen tason parantamista tarpeellisena. Tuomion perustelemisen osalta lainsäädäntömme ei yllä samalle tasolle Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen asettamien velvoitteiden kanssa. Jos tuomion perusteluissa ei ole mainittu jotakin hävinneen osapuolen oikeudenkäynnissä esittämää seikkaa, ihmisoikeussopimuksessa se tulkitaan merkitsevän, että oikeus ei ole ottanut kyseistä seikkaa huomioon. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on langettanut Suomelle tuomioita tästä syystä. Nykyisin tuomioistuinlaitos pyrkii noudattamaan oman lainsäädännön lisäksi myös kyseistä ihmisoikeussopimusta. Yleisluonteiseen ja vaikeatulkintaiseen sopimukseen sitoutuminen ilman omaan lainsäädäntöömme kirjoitettua sovellusta sopimuksesta ei kuitenkaan ole suuresti vaikuttanut perustelujen tasoon. .

Jos halutaan vähentää vääriä tuomioita, yksinkertaisin keino tähän on tuomioiden läpinäkyvyyden lisääminen. Tuomion perusteluista tulisi selvitä, mistä konkreettisesta teosta tuomio on annettu ja mikä konkreettinen näyttö kyseisestä teosta on ollut tuomion perustana. Näillä tiedoilla varustettuna tuomioon tyytymätön pystyy itse ajamaan omia oikeuksiaan tuomiosta valittaessaan.

Tuomion perusteluja koskevia lainkohtia olisi mahdollista täydentää vaatimuksella, että tuomion perustana oleva näyttö on yksilöitävä sisältönsä puolesta ja esitettävä mistä näyttö on peräisin.

Tuomion virheelliset perustelut lain soveltamisen osalta

Hovioikeuden tuomion perustelujen kohdassa 11 on kyse perustelusta, jossa soveltamalla väärin tuolloin voimassa ollutta asunto-osakeyhtiölain 81 §:ä on päätelty, että huoneistoon pääsyn kieltäminen yhtiön korjausasialla olevilta edustajilta olisi huoneistoon hallintaanottoa koskevan lain säädöksen tarkoittamaa huoneiston huonoa hoitoa. Tuomio on sitten annettu sillä perusteella, että huoneistoon pääsyn kieltäminen yhtiön korjausasialla olevilta edustajilta on huoneiston huonoa hoitoa.

Voisi ajatella, että tällaisissa tapauksissa kyseeseen tulisi oikeudenkäymiskaaren lainsoveltamista koskeva säädös, jonka mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Korkein oikeus kuitenkin tulkitsee asiaa niin, että huoneistoon pääsyn kieltäminen yhtiön korjausasialla olevilta edustajilta voi olla huoneiston huonoa hoitoa, minkä takia tuomio voi olla oikea, vaikka perustelut ovatkin virheelliset. Tästä syystä tuomionpurku ei tule kysymykseen.

Korkein oikeus toisin sanoen tulkitsee säädöksen monimerkityksisen sanan "ilmeinen" (Nykysuomen sanakirjan antamat merkitykset vaihtelevat luultavan ja ilmiselvän välillä) tarkoittavan ilmiselvää. Vain ilmiselvästi väärä laintulkinta johtaa tuomionpurkuun. Korkein oikeus ei myöskään kiinnitä huomiota tuomion perusteluihin. Tietyssä mielessä tuomion perusteluja voikin pitää suhteellisina. Joissakin tapauksissa saman oikeusjutun tuomion perustelut ovat hyvin erilaiset käräjä-, hovi- ja korkeimmassa oikeudessa ilman, että yhdetkään perustelut olisivat suoranaisesti virheelliset.

Korkeimman oikeuden laintulkintaa ei voi moittia. Mutta lainsäätäjän näkökulmasta voi kysyä, tätäkö halutaan. Jos tuomion perusteluissa on tehty olennaisia lain soveltamisvirheitä, saattaa virheiden katsominen läpi sormien olla vahingollista. Katsotaan asiaa esimerkin avulla.

Turun hovioikeuden tuomion tapauksessa oikeus teki tuomion perustelujen kohdassa 11 päättelyvirheen, joka johti asunto-osakeyhtiölain 81 §:n väärään soveltamiseen. Mutta tässä kohdassa oikeus joka tapauksessa kertoi syyn, miksi se oli päätynyt pitämään huoneistoon pääsyn kieltämistä huoneiston huonona hoitona. Kertomastaan syystä se päätyi antamaansa tuomioon. Olisiko oikeus edelleen pitänyt huoneistoon pääsyn kieltämistä huoneiston huonona hoitona, jos sille olisi selvinnyt, että sen käyttämä perustelu on virheellinen?

Korkein oikeus ei ota vakavasti sitä tarkoitusta, mikä edellisen oikeusasteen tuomareilla on ollut lain soveltamista koskevassa virheellisessä perustelussa. Korkein oikeus päättää asian tuomareiden tarkoituksesta välittämättä, ikään kuin edellisen oikeusasteen tuomarit olisivat ehdoin tahdoin tahtoneet soveltaa lakia tuomiosta ilmenevällä tavalla ja olisivat tarvittaessa esittäneet jonkin toisen perustelun tälle lain soveltamiselle. Selvää on, että menettely tuottaa lainvoimaisia, vahingosta syntyneitä tuomioita. Tämä on turha tahra suomalaisessa oikeusvaltiossa.

Tuomioiden perustelujen laintulkinnallisiin virheisiin olisi mahdollista puuttua lainsäädännöllisesti antamalla korkeimmalle oikeudelle mahdollisuus palauttaa asia tarvittavassa laajuudessa edelliseen oikeusasteeseen valituslupa- tai ylimääräisessä muutoksenhakuvaiheessa.