Laiskan tuomarin apu

Huonosti oikeudenkäynnin valmisteleva tuomari saattaa uskoa saavansa pääkäsittelyn aikana riittävän tarkan käsityksen jutusta oikean tuomion antamiseksi. Usein juttu jää kuitenkin jäsentymättä ja suullinen todistelu ymmärtämättä. Tällöin väärän tuomion todennäköisyys kasvaa.

Heikkoja menestymisen mahdollisuuksia oikeudenkäynnissä voidaan kohentaa vaikeuttamalla jutun valmistelua niin, ettei juttu jäsenny tuomarille ilman tämän merkittävää vaivannäköä. Vakuutteleva, vaikeaselkoinen kirjelmä voi olla valmistelusta vastaavalle tuomarille iso haaste.

Esimerkkitapauksessa käräjätuomari Arto Toukosalon valmistelu oli oikeuden asiakirjoista päätellen minimaalista. Toukosalon juttuun käyttämä vähäinen työpanos näkyy jo perustelujen tärkeässä ensimmäisessä kappaleessa.

"Asiassa on riidatonta, että kantaja on keskeyttänyt yhtiön teettämän ja hyväksymän suunnitelman mukaisen korjaustyön suorittamisen eikä myöhemminkään sallinut sen jatkamista huoneistossaan"

Tässä olennaisia johtopäätöksiä sisältävässä virkkeessä Toukosalo on tehnyt muutaman virheen.

Ensinnäkin Toukosalo on asettanut tuomion perustaksi sen, että kantaja ei ole myöhemminkään sallinut korjaustyön jatkamista huoneistossaan. Korjaustyön sallimatta jättäminen (ts. kieltäminen, tai estäminen kuten perusteluissa myöhemmin) ei ole se teko, mihin yhtiö oli vedonnut vaatimuksensa tueksi. Asian puolesta ei liioin ollut esitetty todistelua. Tuomari ei saa perustaa tuomiota tekoon, johon ei ole vedottu.

Toiseksi asia ei myöskään ollut riidaton. Toukosalo jätti asian tarkistamatta perusteluja kirjoittaessaan. Kanteesta hän olisi voinut lukea, että osakas kiisti kieltäneensä (tai estäneensä) yhtiön edustajilta pääsyn huoneistoonsa.

"Huoneistoon pääsy

... Kantaja on yhtiön edustajalle lähettämissään sähköposteissa 25.4.2008 (liite 5) ja 21.5.2008 (liite 6) selkeästi todennut, että hän tulee järjestämään yhtiölle sisäänpääsyn, kunhan hänelle ilmoitetaan etukäteen ajankohta ja ketkä ovat tulossa.

Yhtiö ei ole käyttänyt tarjottua sisäänpääsyä hyväkseen, vaan vaatii edelleen avaimen luovuttamista yhtiölle."

Perustelujen virheitä ei ole tarpeen käydä läpi tämän enempää. Esitettyjen virheiden taustalla on kaksi kardinaalivirhettä.

Arto Toukosalon ensimmäinen kardinaalivirhe oli lopettaa valmistelu, vaikka yhtiö ei kirjelmässään ollut esittänyt vetoamisensa tueksi mitään konkreettista tekoa, joka yhtiön mielestä olisi merkinnyt "korjaustöihin päästämättä olemista". Tämän takia oikeudenkäynnistä puuttui selvä seikka, jonka puolesta osapuolet olisivat esittäneet todisteita puolesta ja vastaan. Seurauksena oli oikeudenkäynti, jossa osapuolet esittivät todisteita puolesta ja vastaan yhdestä jos toisesta asiasta. Tilannetta voi verrata pallopeliin, jossa joukkueilla ei ole tietoa maalien paikasta.

Sen kaltaista vaikeaselkoista kirjelmää, jonka yhtiö lähetti käräjäoikeuteen, ei voi valmistelussa väärinkäsityksittä jättää käsittelemättä, kuten Arto Toukosalo teki. Vähäisen valmistelun on sanottu olevan Toukosalon kohdalla tavallista, ja asiasta tietävien asianajajien on ollut mahdollista käyttää tilaisuutta hyväksi omissa jutuissaan.

Toukosalon toinen kardinaalivirhe oli tuomion perustelujen tosiseikkojen arvaaminen ja arvausten tarkistamatta jättäminen (esim. edellä kohdan 3 virhe on selvästi aiheutunut arvaamisesta). Perustelunsa arvaava tuomari on tietysti jo sinänsä altis virheille, sen lisäksi hän on johdateltavissa.

Yleisesti ottaen, jos tuomarin vähäinen työpanos johtuu välinpitämättömyydestä, ollaan tekemisissä vaikeasti siedettävän ongelman kanssa. Tuomarien riippumattomuuden turvaamiseksi perustuslaki antaa tuomarille virassapysymisoikeuden. Tuomari voi menettää virkansa vain tuomioistuimen tuomiolla vakavan rikoksen tähden. Pelkkä jatkuva huono viranhoito ei riitä tuomarin viraltapanoon.

Oikeuslaitoksessa tämä koetaan syystä ongelmaksi. Lainsäädäntöä on yritetty asiassa tiukentaa. Toistaiseksi turhaan. Eikä ongelmalle ole näköpiirissä muutakaan ratkaisua. Tuomarikunnassa on monta laiskasti virkansa hoitavaa tuomaria, jotka saavat väärillä tuomioillaan aikaiseksi vahinkoa. Kuten myöhemmin tulee selväksi, aiheutunut vahinko jää tavallisesti peruuttamattomaksi.