Väärä vala oikeudenkäynnissä

Väärässä valassa eli perättömässä lausumassa tuomioistuimessa on kyse joko väärän tiedon antamisesta tai oikean tiedon salaamisesta.

Perätön lausuma oikeudessa on tehokas keino, jos lausuman väitteiden totuudellisuutta ei osata epäillä tai väitteitä ei pystytä näyttämään vääriksi itse oikeudenkäynnin aikana. Perättömästä lausumasta seuraa rangaistus aniharvoin. Toimivin keino perätöntä lausumaa vastaan on pyrkiä vaikeuttamaan valehtelua todistelun aikana. Oikeudenkäynnin jälkeen ei tilastojen mukaan asiaa voi enää auttaa.

Valehtelu oikeudenkäynnissä

Suora valehtelu oikeudenkäynnissä on harvinaisempaa kuin oikean tiedon salaaminen.

Esimerkkitapauksessa tärkeiksi kiistakysymyksiksi nousivat tehdyn remontin riittävyys ja osakkeenomistajan oikeus remontin keskeyttämiseen. Perättömiä lausumia epäillään annetun vain näiden kahden kiistakysymyksen kohdalla. Ainoastaan yhdessä tapauksessa on kyse voinut olla suoranaisesta valehtelusta.

Ote urakoitsija E:n todistelusta Turun käräjäoikeudessa:

Yhtiön asianajaja Ulla-Maija Moisio: "Näytän todistajalle tätä F:n laatimaa työselostusta 18.12.2006. Perustuiko se urakkasopimus tähän F:n laatimaan työselostukseen?"

Urakoitsija E: "Kyllä".

Oikeudenkäynnin suullisuus pitää sisällään sen, että kaikki kirjalliset todisteet pitää esitellä suullisessa todistelussa niiltä osin kuin niihin halutaan vedota. Siksi asianajaja Ulla-Maija Moisio todistelun aluksi näyttää työselostusta 18.12.2006 urakoitsija E:lle ja pyytää tätä varmistamaan, että keskeytetty urakka perustui tähän työselostukseen.

Yhtiön kirjallisena todisteena ollut työselostus 18.12.2006 oli kuitenkin väärä asiakirja. Urakkasopimuksessa, sovittiin urakassa käytettävän suppeampaa työselostusta 17.4.2007.

Koska urakoitsija E allekirjoitti tämän urakkasopimuksen ja teki työnsä myös työselostuksen 17.4.2007 mukaan, voidaan urakoitsija E:tä epäillä syyllistymisestä perättömään lausumaan tuomioistuimessa.

Väärän asiakirjan käyttö todisteena oikeudenkäynnissä johtaa useasti tilanteeseen, jossa todistajan on pakko valehdella, mikäli hän ei halua paljastaa asiakirjan olevan väärä.

Oikean tiedon salaaminen oikeudenkäynnissä

Jos todistajalla on mahdollisuus valita oikeudessa valehtelun ja oikean tiedon salaamisen välillä, hän lähes aina pyrkii salaamaan oikean tiedon.

Väärän asiakirjan salaaminen

Tässä tapauksessa todistajalta kysyttiin aluksi muunlaisia tietoja väärästä asiakirjasta, mutta ei kysytty kyseisen asiakirjan käyttötarkoitusta. Tämä mahdollisti sen salaamisen, ettei todisteena ollutta työselitystä käytetty urakassa. Myöhemmässä vaiheessa asia kävi todistajan kannalta hankalaksi, kun kysymykset alkoivat koskettelemaan asiakirjan käyttötarkoitusta.

Väärä asiakirja näytettiin todistajana olleelle urakan valvoja RI F:lle. F oli laatinut sekä työselostuksen 18.12.2006, jota käytettiin oikeudessa vääränä asiakirjana, että työselostuksen 17.4.2007, johon keskeytetyn korjaustyön urakkasopimus todellisuudessa perustui.

Ote urakan valvoja F:n todistelusta Turun hovioikeudessa:

Yhtiön asianajaja Heikki Vesa: "Tässä on nyt kyse vastaajan kirjallisesta todisteesta 3, 18.12.2006 päivätty F:n työselitys. Onko tämä työselitys laadittu parhaan asiantuntemuksenne mukaan?"

F: "Se on sen mukaan laadittu kyllä."

Heikki Vesa: "Onko ollut tarkoitus laatia sellainen työselitys, että sillä tämä asunto korjataan asuinkelpoiseksi voimassa olevia rakennusalan määräyksiä ja ohjeita ja hyvää rakennustapaa noudattaen?

F: "Kyllä. [1.1]

Ote urakan valvoja F:n todistelusta Turun hovioikeudessa:

Osakkaan asianajaja Heikki Kainulainen: "Sitten tämä työselitys, niin onko ollut ajatuksena että tämä työ pyritään tekemään samaan tasoon ja vastaavilla materiaaleilla kuin alkuperäiseen nähden."

F: "Palautetaan asunto ennalleen."

Heikki Kainulainen: "Mikä tämän kustannusarvio oli?"

F: "Kustannusarvio oli, minä olen arvioinut näköjään 31.500 alun perin." [1.2]

Heikki Kainulainen: "Tuliko siihen myöhemmin jotain rajauksia yhtiön taholta?"

F: "Rajauksia?"

Heikki Kainulainen: "Niin."

F: "Euromääräisesti?"

Heikki Kainulainen: "Niin, tai jotakin ei tehdäkään niin kuin siinä teidän työselityksessä oli ajateltu?"

F: "Ei minulle ainakaan näin kerrottu, koska me emme päässeet rakentamaan vielä takaisin päin. Se keskeytyi oikeastaan purkuvaiheeseen." [1.3]

Heikki Kainulainen: "Teillä ei ole muuta tietoa sitten, että ei ole ehdotettu materiaalien vaihtoa halvemmiksi kuten parketin tilalle laminaattia, pintojen maalaamisen sijasta pintojen pesua, katkaistujen lastulevyseinien uusimisen sijasta seinien paikkaamista jne. Ei ole tällaista rajaamista tapahtunut?"

F: "Ei, ei." [1.4]

Kommentteja F:n todisteluun

[1.1] - F näyttäisi salaavan sen, että puheena oleva työselitys ei koske oikeudenkäynnissä käsiteltyä korjausta.

[1.2] - Työselostusta 18.12.2006 vastaava kustannusarvio 18.12.2006 oli 31.500 euroa. Kyseinen kustannusarvio oli yhtiön kirjallisena todisteena 4 oikeudenkäynnissä. F:n ilmauksen "alun perin" voi epäillä olevan varautumista väärä vala-syytöksiin. Ilmauksen "alun perin" ansiosta F voi jälkikäteen sanoa tarkoittaneensa, että myöhemmin on tehty uusi kustannusarvio. Kuulija kuitenkin helposti tulkitsee ilmauksen tarkoittavan, että lopullinen kustannus on poikennut kustannusarviosta, mutta kustannusarviota ei ole vaihdettu ennen töiden aloittamista.

[1.3] - F näyttää tässä vastaavan Kainulaisen edelliseen kysymykseen, että korjauksessa on todella käytetty työselostusta 18.12.2006 ilman että yhtiö olisi tehnyt aiottuun työhön rajauksia. Työselostusten perusteella tämä ei pidä paikkaansa, koska urakkasopimuksen mukainen työselitys 17.4.2007 oli karsittu versio työselostuksesta 18.12.2006. Urakkasopimuksessa oli myös sovittu 16.800 euron kustannuksesta 31.500 euron sijaan. F:n antama vastaus "Ei minulle ainakaan näin kerrottu" vaikuttaa hyvää päivää kirvesvartta-vastaukselta suoraan kysymykseen. Tämänkin vastauksen voi epäillä olevan varautumista väärä vala-syytöksiin. Järjettömän tuntuinen vastaus voidaan tarvittaessa selittää johtuneeksi väärin ymmärretystä kysymyksestä.

[1.4] - Kainulainen esittää eroavaisuuksia työselostuksen 18.12.2006 ja sen välillä, mitä urakassa oli todella tehty ja ehdottaa syyksi eroavaisuuksille, että alkuperäisestä työselostusta 18.12.2006 olisi rajattu. F:n vastauksen mukaan korjauksessa on noudatettu työselostusta 18.12.2006. Se, mitä urakassa oli tehty, noudatti työselitystä 17.4.2007.

Kohdissa [1.1] - [1.4] F vaikuttaisi peittelevän sitä, että todisteena ollut työselostus ei ollut keskeytetyn urakan työselitys. Tästä syystä F:n voidaan epäillä syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa.

Homeraportin tuloksen salaaminen

Osakas keskeytti yhtiön korjauksen purkutöiden päätyttyä. Tässä vaiheessa urakan valvoja F otti huoneistosta ilmahomenäytteen. Koska osakas oli ilmoittanut yhdeksi keskeyttämisperusteeksi huoneistoon jääneen homeongelman, tämä antoi motiivin salata sen, että homenäyte ei ollut puhdas.

Myöhemmin käydyssä toisessa oikeudenkäynnissä yhtiö velvoitettiin tuomaan oikeuteen laboratorion laatiman raportin ilmahomenäytteestä. Positiivinen homenäyte paljastui oikeuteen tuodusta raportista.

Ote urakan valvoja F:n todistelusta Turun käräjäoikeudessa:

Osakkaan asianajaja Esko Tamminen: "Olit tämmöisen yhden huoneilmanäytteen tehnyt. Onko se sinusta riittävä varmistamaan se, että siellä huoneistossa ei ole hometta? " [2.1]

F: "Joo, niitä otettiin eri paikoista asunnosta, että ei pelkästään yhdestä paikkaa."

Esko Tamminen: "Onko se sinun käsitys, että yhden kerran näytteen otto on riittävä sulkemaan pois sen mahdollisuuden, että siellä on jotain homeita?"

F: "Kyllä minun mielestäni on, että jos siinä ilmenee jotain. Se oli varmennustoimenpide. Jos sieltä olisi löytynyt jotain, niin sitten olisi täytynyt ryhtyä hakemaan pöpöjä tai niitten pöpöjen lähdettä jostain." [2.2]

Ote urakan valvoja F:n todistelusta Turun hovioikeudessa:

Osakkaan asianajaja Heikki Kainulainen: "Te sanoitte tuossa, että 4.1.2008 mennessä oli kaikki ajatellut purkutyöt tehty. Ei silloin enää ajateltu mitään lisätöitä tehdä?"

F: "Ei vaan tarkoitan, että silloin kun se homma lähti liikkeelle, niin sitä minä tarkoitan syksyllä joo. Mutta silloin siinä mielessä katsottiin tammikuussa, että silloin ei enää tarvitsisi purkaa ja sitten haluttiin vielä, minä halusin sen, että tehdään tämmöinen niin sanottu maljakoe, ilmakoe, että onko siellä vielä jotain hirveitä pöpöjä mitä voisi olla piilossa mitä me emme näe silmillä. Mutta pinnoilla, on se sitten seinä-, kattopintaa, lattiapintaa, niin ei ollut näkyvissä mitään." [2.3]

Kommentteja F:n todisteluun

[2.1] - Asianajaja Tamminen ilmeisesti oletti yhtiön edustajien käytöksen perusteella näytteen olleen puhtaan ja viittasi Asumisterveysoppaan ohjeeseen varmistaa yksi puhdas ilmahomenäyte lisänäytteillä.

[2.2] - F jättää kertomatta, että ilmahomenäytteen tulos oli positiivinen. Eli tosiasiassa "sieltä löytyi jotain".

[2.3.] - Vastauksellaan "Mutta pinnoilla, on se sitten seinä-, kattopintaa, lattiapintaa, niin ei ollut näkyvissä mitään" F:n voi epäillä turvautuneen järjettömään vastaukseen salatakseen ilmakokeen tuloksen. Ilmakokeella kerätään ilmasta siinä leijuvia mikroskooppisia itiöitä, joita ei voi silmällä erottaa. Ilmakokeen paljastamat "pöpöt" eivät siis ole "pinnoilla". Se, että F:n mukaan pinnoilla ei ollut näkynyt mitään erityistä, ei ole ilmakokeen yhteydessä merkitystä. Ilmakoetta käytetään nimenomaan tilanteessa, jossa homekasvusto itsessään ei ole näkyvissä, mutta sen levittämät itiöt ovat päässeet ilmatilaan.

Kohdat [2.2] - [2.3] ovat lisäperusteita, joista johtuen F:n voidaan epäillä syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa.

Osakkaan pintamateriaalitoiveen salaaminen

Osakas esitti urakan keskeyttämisen lisäperusteeksi, että yhtiö oli määrännyt korjaustyön pintamateriaalit vastoin hänen vaatimutsaan. Osakkaan kirjallisiin todisteisiin ei kuitenkaan ollut sisällytetty kirjallista vaatimusta, jossa hänen pintamateriaalitoiveensa olisi ilmennyt. Tämä antoi tilaisuuden todistaa, ettei osakas ollut kertonut yhtiölle pintamateriaalitoivettaan.

Ote isännöitsijä A:n todistelusta Turun hovioikeudessa:

Yhtiön asianajaja Heikki Vesa: "Tässä on puhuttu näistä kipsi- ja lastulevyistä, niin onko sinun käsityksen mukaan yhtiöllä ja N:llä ollut erimielisyyttä sen osalta, että voiko lastulevypinnat vaihtaa gyprociin?"

Isännöitsijä A: "Ei ole tiedossa. Olen ihmetellytkin sitä, että kun jossain on näkynyt, että semmoinen riita olisi olemassa, en kyllä tiedä mistä se käsitys olisi tullut. Se on ihan tavanomaista, että osakkaalla on oikeus vaihtaa materiaaleja ja jos siitä syntyy lisäkustannusta, niin maksaa tietysti sen eron. Se on ihan normaalia."

Asiakirjojen perusteella asiasta oli kuitenkin ollut erimielisyyttä kahdessa yhtiökokouksessa. Yhtiökokouksen 30.3.2007 pöytäkirjan mukaan osakas esitti yhtiökokoukselle työsuunnitelmaa korjattavan niin, että hänen huoneistoonsa asennetaan kipsilevyt olemassa olevien lastulevyjen sijaan osakkaan vastatessa lisäkustannuksista. Yhtiökokouksessa 13.6.2007 osakas toisti kantansa. Yhtiökokous päätti kuitenkin äänin 4 - 1 hyväksyä urakoitsija E:n vanhojen lastulevyjen säilyttämiseen pohjautuvan tarjouksen osakkaan vastustaessa tarjouksen hyväksymistä. Isännöitsijä A toimi kummankin kokouksen sihteerinä. Hänen voidaan epäillä syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa.

Ote osakkeenomistaja H:n todistelusta Turun hovioikeudessa:

Yhtiön asianajaja Heikki Vesa: "Oliko hallitus sinun hallituksessa oloaikana myötämielinen sille, että valittaja olisi vaihtanut näitä pintamateriaaleja, kun olisi maksanut erotuksen siihen mikä oli yhtiön valitsemaan, yhtiön vastuulla olevaan materiaaliin?"

H: "Ilman muuta tähän asuntoyhtiölain mukaan."

Heikki Vesa: "Onko näistä sitten ikinä tullut tietoa, mitä valittaja olisi halunnut? Onko teille tullut ..."

H: "Ei mitään materiaaleista pyynnöstä huolimatta. Emme tienneet täydellisesti mitään, mitä hän haluaa vaihtaa, missä suuruusluokassa hän haluaa vaihtaa, tähän tyyliin."

Osakkeenomistaja H toimi kummassakin yhtiökokouksessa 30.3.2007 ja 13.6.2007 puheenjohtajana. H:n voi epäillä syyllistyneen perättömään lausumaan tuomioistuimessa.

Miksi valehtelu oikeudessa toimii

Oikeudenkäynti yleisissä tuomioistuimissa on nykyisin pääasiassa suullista. Tämä on perussyy siihen että oikeudenkäynnit ovat alttiita valehtelulle. Puhe vaikuttaa kuulijaan huomattavasti enemmän tunteiden kautta kuin kirjoitus. Puheen ja kirjoitetun tekstin totuudellisuutta arvioidaan eri kriteerein. Puheessa kuulija kiinnittää huomiota puhujan olemukseen sekä hänen esitystapansa vakuuttavuuteen ja arvioi puhetta tämän vaikutelman kautta. Puheen faktasisällön arviointi jää näin herkästi tunneperäisen vaikutelman jalkoihin. Tämän vahvistaa se kokemuksen mukanaan tuoma huomio, että verratessa kuultua suullista todistelua ja samaa todistelua puhtaaksi kirjoitettuna todistelu säännönmukaisesti vaikuttaa kuultuna vakuuttavammalta kuin luettuna - mikäli todistelun faktaperusta on tosiasiassa heikko.

Tämä tarjoaa mahdollisuuden valehtelun hyväksikäyttöön oikeudessa. Yksi asianajajien käyttämä toimintamalli on seuraava. Oikeuteen menevässä kirjelmässä esitetään suuri määrä yleisluonteisia väitteitä, joita yleisluontoisuutensa vuoksi on mahdoton tarkistaa tai kumota. Kun aikanaan suullisessa pääkäsittelyssä tulee aika todistaa esitetyt väitteet, kukin todistaja sitten vain toistaa samoja yleisluontoisia väitteitä. Jos nämä yleisluontoiset väitteet esitetään vakuuttavasti, ne todennäköisesti tekevät tehtävänsä ellei tuomari osaa olla tarkkaavainen. Tuomarin kannalta tilanne onkin haastava, jos kokonaisen istuntopäivän ajan pitäisi pystyä kuuntelemaan todistelua analyyttisesti.

Miten valehtelun voi tunnistaa ja joskus jopa estää

Valehtelun tunnistaminen on vaikeaa. Tämä on valitettavasti totta myös niin tuomareiden kuin muidenkin ammatikseen oikeudenkäynneissä käyvien kohdalla.

Joitakin merkkejä valehtelusta kuitenkin on olemassa. Jos jätetään ulkopuolelle persoonallisuushäiriöiset, ihmiset valtaosin kokevat valehtelun vaikeana. Kyse on stressitilanteesta, jossa ihmiseltä ei onnistu täysin rento ja luonteva esiintyminen. Valehteleva ihminen esiintyy kuitenkin harvoin epävarmasti tai ahdistuneen oloisesti. Sen sijaan yleisin käyttäytymistapa tutkimusten mukaan on vakuuttamiseen pyrkivä käyttäytyminen. Kyse lienee yrityksestä karistaa epävarma olo rooliin heittäytymällä. Ulkoisia merkkejä valehtelusta ovat usein vakuuttamaan pyrkivä, luja ääni, silmiin katsominen ja päättäväinen esiintyminen, josta kuitenkin puuttuu rentous ja levollisuus stressitason ollessa korkea.

Rentous ja levollisuus tosin voi puuttua jo siitäkin syystä, että todistajaa vaativalta tuntuva todistelutilanne yksinkertaisesti jännittää. Erityisesti näin on ensimmäistä kertaa oikeudessa todistelevan henkilön kohdalla. Tällainen henkilö pyrkii usein puhumaan korostetun totta. Hänen todistuksensa on täynnä varovaisia, "varmasti totta olevia" lausuntoja, joista vakuuttelevuus puuttuu. Tässä hän siis eroaa valehtelevasta todistajasta.

Usein tuomareilla on vaikeuksia muodostaa omaa kantaa käsiteltävästä asiasta. Käsiteltävän asian ymmärtäminen voi esimerkiksi edellyttää jonkin erityisalan tietoja, jolloin tuomarit eivät pysty arvioimaan annettujen todistusten asiasisältöä. Tällaisissa tapauksissa tuomarit joutuvat muodostamaan kantansa todistusten asiasisällön ulkopuolisilla seikoilla, käytännössä usein pelkän todistajien esiintymisen vakuuttavuuden perusteella. Paradoksaalisesti tiukasti totuuteen pyrkivä todistaja häviää tällöin helposti vakuuttamishaluiselle mutta valehtelevalle todistajalle.

Vaikka valehtelu jää yleensä tunnistamatta, voi sen tehdä vaikeammaksi ellei jopa estää. Valehtelevat todistajat turvautuvat usein samoihin maneereihin. Mahdollisen maneerin havaitessaan vastapuolen tulisi tarttua asiaan, vaikka kyse voi olla muustakin kuin valehtelusta.

Pari tyyppimaneeria. Valehteleva todistaja pyrkii usein jättämään itselleen takaportin käyttämällä perättömän lausuman yhteydessä muistamisen epävarmuutta osoittavia ilmauksia kuten "muistaakseni". Tällöin todistajalta sopii kysyä, onko hän epävarma asiastaan. Jos hän on asiastaan epävarma, todistuksen arvo vähenee. Päinvastaisen vastauksen antaminen vuorostaan voi pelottaa siinä määrin, että se saattaa jopa estää perättömän lausuman antamisen. Monesti todistaja yrittääkin kiertää kysymyksen, jolloin alkuperäisen kysymyksen voi toistaa tarvittaessa eri sanoin.

Samoin jos muutoin asiallisia ja järkeviä vastauksia antanut todistaja vastaa asian vierestä, kannattaa olla tarkkana. Tällaisessa tilanteessa todistajalta voi lisäkysymyksin pyrkiä saamaan vastauksen, joka vastaa myös alkuperäiseen kysymykseen. Sitkeä todistaja voi onnistua kerta kerran jälkeen välttämään suoran ja asiallisen vastauksen antamisen, mutta menettää samalla uskottavuuttaan.

Olennaista asiassa on pyrkiä vaikeuttamaan valehtelua jo todistelun aikana. Myöhempi valehteluun puuttuminen ei useimmiten enää auta.

Valehtelusta syyttäminen vai kiistäminen

Valehteluun puuttuminen on taitolaji. Oikeudenkäynnin etikettiin kuuluu, ettei todistajaa saa syyttää valehtelusta, vaan on kiistettävä tämän lausuma - siinäkin tapauksessa, että asiallisesti ottaen kiistäminen merkitsisi samaa kuin valehtelusta syyttäminen. Etiketin taustalla on se tosiseikka, että tuomari on aina oikeudenkäynnin kolmas osapuoli, ja hänen intressissään on pitää oikeudenkäynti mahdollisimman rauhallisena ja sujuvana sekä hänelle itsensä kannalta vähätöisenä. Valehtelusta syyttäminen loisi oikeudenkäyntiin jännittyneen, työskentelyä haittaavan ilmapiirin sekä teettäisi tuomarille lisätyötä valehtelusyytösten selvittämisessä.

Etikettiä voi toki rikkoa, mutta se helposti kostautuu. Vastapuoli voi hyötyä sekä valehtelusta että tuomarin tuntemasta antipatiasta valehtelusta syyttänyttä kohtaan. Parasta on pyrkiä vaikeuttamaan todistajan valehtelua tämän todistelun aikana.

Etiketillä on haittapuolensa. Kun oikeudenkäynnin aikana ei päästä selvittämään valehtelusyytöksiä, se siirtyy myöhempään ajankohtaan. Tämä merkitsee valehtelusta kiinni jäämisen riskin huomattavaa vähentymistä. Tämä on yksi syy perättömästä lausumasta annettujen rangaistuksien vähäiselle määrälle.

Perättömän lausuman seuraamus

Perätön lausuma oikeudessa on periaatteessa rangaistava teko. Vähimmillään siitä tulisi seurata ehdollinen vankeusrangaistus. Mutta useimmissa tapauksissa valehteleva todistaja ei joudu edes syytteeseen. Tähän on useita syitä. Riittävän näytön saaminen on perätöntä lausumaa koskevissa oikeudenkäynneissä vaikeaa, kun todistaja voi jälkikäteen selitellä sanomisiaan hyvin päin. Perättömästä lausumasta aiheutunut tuomio voi myös merkitä uuden oikeudenkäynnin aloittamista alkuperäisessä asiassa, mitä tuomioistuinlaitoksessa halutaan välttää. Kynnys syytteen nostamiseksi nousee näin huomattavan korkeaksi, samoin kynnys tuomion antamiselle.

Perätön lausuma oikeudessa johtaakin tuomioon hyvin harvoin. Tilastokeskuksen julkaisemasta taulukosta voidaan hakea tieto, että vuonna 2016 koko maassa annettiin rikoksesta "Perätön lausuma tuomioistuimessa" yhteensä 67 tuomiota. Tämä on käsittämättömän vähän siihen nähden, että vuoden 2016 tuomioistuinten työtilastojen mukaan yksin käräjäoikeuksissa annettiin vuonna 2016 noin 56.000 rikostuomiota ja 357.000 ratkaisua riita-asioissa. Käytännössä laissa säädetty perättömän lausuman rangaistus on lain kuollut kirjain.

Kyseisessä 67 tuomion joukossa ovat yliedustettuina tapaukset, jotka ovat lähteneet rikosoikeudenkäynneistä. Niissäkin siviilioikeudenkäynneissä, joissa usean osallisena olleen yhteisen käsityksen mukaan todistaja on syyllistynyt perättömään lausumaan, ei syylliseksi väitettyä saada vastuuseen teostaan eikä muutosta oikeudenkäynnin lopputulokseen perättömään lausumaan vetoamalla. Kun kyse on riita-asiasta, on oikeudenkäynnissä valehtelu teoriassa sanktioitu, mutta väärästä valasta seuraa rangaistus vain joissakin harvinaisissa erityistapauksissa.