Tuomarin vähäinen valmistelu

Pintapuolisesti oikeudenkäynnin valmisteleva tuomari saattaa uskoa saavansa pääkäsittelyn aikana riittävän tarkan käsityksen jutusta oikean tuomion antamiseksi. Vaarana kuitenkin on, että juttu jää jäsentymättä ja suullinen todistelu ymmärtämättä. Tällöin väärän tuomion todennäköisyys kasvaa.

Esimerkkitapauksessa käräjätuomari T1:n valmistelu oli oikeuden asiakirjoista päätellen vähäistä. Tämä kostautui jo perustelujen tärkeässä ensimmäisessä kappaleessa.

"Asiassa on riidatonta, että kantaja on keskeyttänyt yhtiön teettämän ja hyväksymän suunnitelman mukaisen korjaustyön suorittamisen eikä myöhemminkään sallinut sen jatkamista huoneistossaan"

Tässä olennaisia johtopäätöksiä sisältävään virkkeeseen on pujahtanut kaksi faktavirhettä.

Ensinnäkin T1 on asettanut tuomion perustaksi sen, että kantaja ei ole myöhemminkään sallinut korjaustyön jatkamista huoneistossaan. Korjaustyön sallimatta jättäminen (ts. kieltäminen) ei ole se teko, mihin yhtiö oli vedonnut vaatimuksensa tueksi. Asian puolesta ei liioin ollut esitetty todistelua. Tuomari ei saa perustaa tuomiota tekoon, johon ei ole vedottu.

Toiseksi asia ei myöskään ollut riidaton. T1 jätti asian tarkistamatta perusteluja kirjoittaessaan. Osakkaan kanteesta hän olisi voinut lukea, että osakas kiisti kieltäneensä yhtiön edustajilta pääsyn huoneistoonsa.

"Huoneistoon pääsy

... Kantaja on yhtiön edustajalle lähettämissään sähköposteissa 25.4.2008 (liite 5) ja 21.5.2008 (liite 6) selkeästi todennut, että hän tulee järjestämään yhtiölle sisäänpääsyn, kunhan hänelle ilmoitetaan etukäteen ajankohta ja ketkä ovat tulossa.

Yhtiö ei ole käyttänyt tarjottua sisäänpääsyä hyväkseen, vaan vaatii edelleen avaimen luovuttamista yhtiölle."

Kumpikin faktavirhe johtui puutteellisesta valmistelusta.

Yhtiö ei kirjelmässään ollut esittänyt vetoamisensa tueksi mitään konkreettista tekoa, joka yhtiön mielestä olisi merkinnyt varoituksen jälkeistä "korjaustöihin päästämättä jättämistä". T1:n olisi pitänyt valmistelussa kysyä millä teolla osakkaan "päästämättä jättäminen" oli tapahtunut, milloin se oli tapahtunut, oliko pääsyä huoneistoon pyydetty etukäteen kuten laki edellyttää, millä tavalla ja milloin pääsyä oli pyydetty, ketkä olivat olleet tulossa jne. Tällainen väitetyn laittomuuden yksilöiminen on tehtävä, josta tuomarin tulee oikeudenkäynnin valmistelussa aina huolehtia mutta joka tällä kertaa jäi tekemättä.

Tämä laiminlyönti pelasti yhtiön, joka ei ollut esittänyt näyttöä minkään konkreettisen lainvastaisen teon tekemisestä varoituksen antamisen jälkeen. Asianajaja C käytti armottomasti hyväksi laiminlyöntiä. C:n käyttämä menettely on kuvattu tuomarin harhauttamista käsittelevässä luvussa. Oikeudenkäynnin lopussa T1 ilmeisesti uskoi, että osakas oli jollakin teolla kieltänyt korjaustyön jatkamisen huoneistossaan.

T1:n ensimmäinen faktavirhe oli seurausta C:n ja todistajien johdattelusta. Mutta näin ei ole toisen faktavirheen kohdalla. T1 väitti asiassa olleen riidatonta, että kantaja on keskeyttänyt yhtiön teettämän ja hyväksymän suunnitelman mukaisen korjaustyön suorittamisen eikä myöhemminkään sallinut sen jatkamista huoneistossaan. Mutta kuten sanottu, asia ei ollut riidaton.

T1 on kuitenkin aidosti uskonut väärinkäsitykseensä, ja vaikka väärinkäsityksen mukaisesta teosta ei ollut annettu näyttöä, ei vastapuoli ollut myöskään antanut asiasta vastanäyttöä (miksi olisi, eihän se voinut tietää tuomarin erehtyneen siitä, mihin asiassa oli vedottu, se selvisi vasta paljon myöhemmin oikeudenkäynnin jälkeen). Vastanäytön puuttumisen T1 on tulkinnut siten, ettei hänen väärinkäsityksensä mukaisen teon tekemisestä ollut riitaa.

T1:n virheitä on valaisevaa verrata hovioikeudessa tehtyihin virheisiin.

Jos tuomarin jatkuvasti vähäinen työpanos johtuu laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä, ollaan tekemisissä vaikeasti siedettävän ongelman kanssa. Tuomarien riippumattomuuden turvaamiseksi perustuslaki antaa tuomarille virassapysymisoikeuden, mikä osalle tuomareista merkitsee laiskanapysymisoikeutta.

Oikeuslaitoksessa joidenkin tuomarien antama vähäinen työpanos koetaan syystä ongelmaksi. Nähdäkseen uuden tuomarin työhalut johtava tuomari saattaa palkata hänet työhön määräaikaisilla sopimuksilla, mutta menettelyä on voimakkaasti kritisoitu. Lainsäädäntöä on myös yritetty virassapysymisoikeuden osalta hieman muuttaa. Eduskunta ei kuitenkaan ole ollut halukas yhtään heikentämään virassapysymisoikeutta. Ongelmalle ei ole näköpiirissä hyvää ratkaisua. Tuomarikunnassa on monta laiskasti virkansa hoitavaa tuomaria, jotka saavat huonolla viranhoidollaan aikaiseksi merkittävää vahinkoa.